Me rakastamme lonkkiamme
sitä miten ne naksahtavat ensimmäisessä grand +plié+ssä

Raisa Jäntin toinen runokokoelma vie lukijansa tanssisaliin, peilien ääreen, loputtomaan toistoon.

Olemme 18 ja asumme homeenhajuisessa puutalossa, nukumme natisevilla lavereilla,
availemme tyhjää jääkaappia vuorotellen ja yöllä,
emme pyydä mitään anteeksi kunhan ruumis tottelee mieltä, ja kun ei tottele,
pyydämme kaikkea,
me näytämme tanssijoilta. Meidät mitataan – – punnitaan. Meillä on tibian torsio.

Raisa Jäntti
Grand plié
106 s.
210 x 210 mm
Kansi: Martin M. Lipka
Taitto: Mirkka Mattheiszen
Liimasidottu, pehmeäkantinen
978-952-93-9890-4
Ilm: 2018

Hinta 15,00 € + toimituskulut 3,00 €
Tilaa omasi sähköpostitse: puru@purukollektiivi.fi
Y-tunnus 2935888-2 | ei alv-velv. ALVL 2. luku 3§

<-

Teoksesta sanottua:

Niin syntyi järisyttävän hyvä ja tärkeä teos. Kaikkien baletin, voimistelun ja minkä tahansa lasten intohimoisen harrastuksen piirissä elävän isän, äidin, valmentajan, mummon, papan, opettajan ja ihmisen pitää lukea tämä kirja. Kirja on monella tavalla järkyttävää luettavaa: ainainen nälkä, orastava anoreksia, ahmiminen, kipu, veriset tossut, irtoavat kynnet, kylmyys ja väsymys, luvatta kasvavat rinnat, vastahakoiset lonkat, virheitä etsivät opettajat – ja alati vaaniva peili, joka ei armoa anna. – – Juuri tällaisia kirjoja maailma tarvitsee
| Matti Kuusela, Aamulehti 19.2.2018 |

Jäntti pääsee aiheeseensa harvinaisen syvälle, ja havainnot esimerkiksi kivun sietämisen, myötätunnon ja itsetunnon välisestä suhteesta säteilevät kauas tanssimaailman rajojen yli: ”Emme tunne empatiaa: jos kehen tahansa sattuu, se on sama kuin sattuisi / meihin itseemme, / eikä se että sattuu meihin itseemme / ole yhtään mitään.”
| Vesa Rantama, Keskisuomalainen 5.3.2018 |

Vaatii lukijalta paljon hyväksyä tällaiset kokonaisvaltaiset kivun ja toivottomuuden asetukset. Silti runot onnistuvat kysymään niin suuren perimmäisen kysymyksen vapaudesta, että ne pysyvät ajatuksissa pitkään.
| Virpi Alanen, Parnasso 2/2018 |

Tunnit ovat toistoa toiston perään. Kurinalaisuutta. Ja vielä kerran toistoa. – – Mutta Jäntti tuoreuttaa toiston kätkemällä sen kokoelman rakenteeseen. Se ei jankuta, vaan onnistuu luomaan toiston kautta melkein kivuliaan lukukokemuksen. Se tuntuu kropassa vaikka on vain kauniisti taitettuja sanoja paperilla.
| Jussi Tossavainen, Helsingin Sanomat 9.5.2018 |

Runot tulevat likelle. Niissä asemoidutaan esityksen katsojan sijasta itsensä likoon laittavan tanssijan kulmaan. – – Baletti ei Grand pliéssä ole painovoimalle kepeästi naureskelevaa korkeaa kulttuuria vaan väkivaltaista ja mieletöntä viattomuuden suttaamista.
| Karissa Kettu, Tuli&Savu 2/2018 |

Esikoisteoskilpailu Runo-Kaarinan vuonna 2015 voittanut Raisa Jäntin Läpilyöntikipu hahmottui kotimaisessa viitekehyksessä poikkeuksellisen verevänä, erityisesti fyysistä kipua lukuisin eri tavoin sanallistavana runokokoelmana. Jäntin tuore teos Grand plié jatkaa temaattisesti samoilla linjoilla, mutta ilmaisun aihetason viitekehys on viritetty esikoista tiukemmalle. – – Jäntin runoelma tasapainoilee esimerkillisesti yhtäältä suorasanaisen konkreettisen ja toisaalta metaforisempia asentoja ottavan runoilmaisun välimaastossa.
| Miikka Laihinen, Turun Sanomat 16.6.2018 |